Jottei tämä blogi menisi nyt liian ruokapainotteiseksi, postaanpa väliin vähän muutakin. Eipä silti, kiinalainen ruokakulttuuri ja makuelämykset on juttu, josta saisi ihan oman ja varsin herkullisen bloginsa siitäkin. Kiinalaiset nimittäin suhtautuvat ruokaan hyvin vakavissaan ja intohimoisesti. Vanhan sananlaskunkin mukaan ruoka onkin Kiinan kansalle taivas.
Ruokapaikkojen ohella on kuitenkin tullut kierreltyä vähän nähtävyyksiäkin. Lama-temppelistä olen tainnut postata jotain jo aiemminkin, edellisten vieraiden yhteydessä, mutta kerronpa vielä jotain. Tietolähteenä käytän edelleen Mondoa, jota olen innostunut nyt selailemaan. Referoin sieltä kiinnostavimpia pätkiä.
Keskeltä Pekingiä löytyy jo melkein 300 vuotta toiminut tiibettiläistemppeli. Alun perin temppeli rakennettiin keisarin eunukkiavustajien asuintaloksi ja sittemmin siellä vietteli poikamiespäiviään myös keisari Yongzheng ennen valtaannousuaan ja muuttoaan Kiellettyyn kaupunkiin. Vuonna 1744 palatsi sai uuden elämän, kun se muutettiin lamalaisluostariksi Mongoliasta ja Tiibetistä saapuneita munkkeja varten. Nykyisin luostarissa asustelee noin 70 munkkia eli lamaa.
Alueella on pohjois-eteläakselilla viisi hallirakennusta, joista löytyy useita Buddha-patsaita hänen monissa ilmenemismuodoissaan. Kiinalaisten suosikkibuddha on Maitreya - tulevaisuuden Buddha, joka kuvataan usein nauravana ja pyylevänä, ja joka istuu lootusasennossa kädet polvien päällä. Korkeimmassa rakennuksessa, kolmekerroksisessa Rajattoman onnen salissa sijaitsee vaikuttava, 18-metrinen santelipuinen Maitreya. Yhdestä ainoasta tukista veistetty patsas on suurin puinen Buddha maailmassa. Tukin lahjoitti aikoinaan Tiibetin seitsemäs Dalai-lama ja sen kuljettamiseen Pekingiin kesti kolme vuotta.
Buddhalaisen teologian mukaan Maitreya on tulevaisuuden Buddha, joka saapuu maan päälle, saavuttaa valaistumisen ja teroittaa ihmiskunnalle dharmaa eli Buddhan oppeja. Googlatessani sanalla Maitreya, löysin maailmanopettajaa käsitteleviä sivuja. Mielenkiintoista sinänsä, että jo sukupolvien ajan ovat kaikki pääuskonnot odottaneet jotain ylimaallista hahmoa tulevaksi. Siinä missä buddhalaiset odottavat Maitreyaa, kristityt odottavat Kristuksen paluuta, muslimit puolestaan Imam Mahdia, hindut Krishnan jälleensyntymistä ja juutalaiset puolestaan odottavat Messiasta saapuvaksi. Monien mielestä ne ovat kaikki nimiä, jotka kuvaavat yhtä ja samaa yksilöä: Maailmanopettajaa - jonka henkilökohtainen nimi on Maitreya. Lisää aiheesta voi lähteä etsimään mm. täältä
Tunnelma Lama-temppelin alueella oli rauhallinen ja seesteinen. Vierailijat saattoivat hiljentyä ja halutessaan polvistua Buddha-alttareille suitsukkeidensa kera. Suitsukkeiden aromaattinen tuoksu ja temppelialueen tunnelma herätti myös meissä henkisen ja henkisyyttä pohtivan olotilan. Tunnelmasta nauttivien vierailijoiden lisäksi alueella käyskenteli punaisiin pukeutuneita munkkeja, jotka iloisina ja pilke silmäkulmassaan saattoivat asettua ohimennen kameran eteen.
2 kommenttia:
Ihanan piristävä tuo viimeinen kuva! Onkohan tuolla käsimerkillä jokin tarkoitus?!
Hei Nina ja kiitos kommenteistasi! Tuo kuva noista munkeista on kivan pirteä ja niin oli se itse tapaaminenkin. Aluksi viittelöivät, että ei saa ottaa kuvaa, kun koitin kauempaa salaa näpsästä ja minä siinä jo vähän nolostuin. Mutta sittenpä tulivatkin munkit samantien luoksemme ja asettuivat hetkeksi poseeraamaan, että saatiin ihan lähikuva. :)
Tuosta käsimerkistä en tiedä muuta kuin, että sen näkee monissa buddhalaisissa kuvissa ja patsaissa. Olisikohan jotain buddhamaista mielentyyneyttä, rauhaa ja universaalia rakkautta. ??
Lähetä kommentti