Kiinalaisessa ajattelussa ja tavassa tehdä asioita on jotakin perin kummallista. Välillä tuntuu, että asioita ei ole taidettu miettiä ihan loppuun asti. Kun suomalaisena on tottunut siihen, että asiat ainakin pyritään hoitamaan sujuvasti ja loogisesti, kiinalaiset tuntuvat syystä tai toisesta tekevän juuri päinvastoin.
Myös sijainnin ja ilmaston vuoksi täällä joutuu kiristelemään hampaita. Jotkut luonnonilmiöistä ovat kertakaikkisen raivostuttavia. Ei pelkästään kuumuus ja ahdistava hiostavuus, vaan myös osa eliömaailman ilmestyksistä on perinjuurin piinaavia.
Tänään on se päivä, jolloin on pakko saada vähän tilittää. Olenkin koonnut tähän mieltä purkaakseni ja huojentaakseni Top ten -listan kaikkein ärsyttävimmistä Kiina-ilmiöistä:
1. Hiostava kuumuus. Tämä pääsee ehdottomasti listan kärkeen. Voiko mikään olla niin turhauttavaa, kun heti ovesta "ulkoilmasaunaan" astuessa alkaa hikinoro valua selkäpiitä pitkin ja tukka on märkä, jos vähänkin yrittää jotain touhuta. Ok, ylipainolla on varmasti osuutta asiaan, mutta silti! (Luojan kiitos kesä alkaa pikkuhiljaa taittua syksyyn ja eläminen lämpotilan osalta kohta olla jo siedettävää.)
2. Ruuhkat ja ihmispaljous. Se, että viidesosa maapallon väestöstä on kiinalaisia, on kuitenkin melkoinen tosiasia kohdattavaksi elävässä elämässä. Paikka paikoin kaupunki kuhisee kuin muurahaispesä. Sitä paitsi jonottaminen on täällä lähes tuntematon käsite. Ihmiset ryntäävät minä ensin -periaatteella joka paikkaan. Olympialaisten vuoksi kansalaisille on kuulemma annettu jonotuskoulutusta. Mikäli sillä on ollut jotain vaikutusta, en edes halua tietää lähtötilannetta.
3. Meteli. Kiinalaiset tuntuvat rakastavan meteliä. Katutapahtumissa esittäjiä on aivan liian tiheässä, ottaen huomioon, että melkein kaikilla on käytössään jonkinlainen äänentoistolaite. Kaiuttimista kuuluu korvia raastavaa sekameteliä. Siinä menee hyväkin esitys ihan hukkaan.
Paikalliseen supermarkettiin on ehkä virhe mennä mihinkään muuhun aikaan, kuin heti aamuyhdeksältä. Jotta meteli olisi maksimaalisen raivostuttavaa, kiinalaiset ovat keksineet tavan mainostaa tuotteitaan huutamalla. Lukuisat tuote-esittelijät huutavat kilvan toistensa päälle ja joillakin on kaiken kukkuraksi vieläpä mikrofonikin.
4. Kaskaiden siritys. Kiinassa on ainakin yksi täysin turha eliölaji, tavattoman ruma ja kookas kovakuoriainen nimeltä Kaskas. En ole keksinyt niille mitään muuta tehtävää, kuin ajaa ihmisiä raivon partaalle. Siritys kuuluu aivan jatkuvana koko kesäkauden ajan ja on voimakkuudeltaan ihan käsittämätön. Se kuuluu jopa satasen vauhdissa moottoritiellä ikkunan ollessa auki. Ihmisiä on tullut hulluksi paljon vähäpätöisemmistäkin syistä...
5. Mikään ei toimi. Kiinalaisia tuotteita ei ole tehty kestämään. Esimerkiksi vaatteet saattavat ehkä näyttää kauniilta, mutta niitä ei ole tarkoitettu käyttöä varten. Mieheni uusista housuista ratkesi haarat siltä istumalta. Saumat repeävät muutenkin ihan liian helposti. Vetoketjut hajoavat lähes poikkeuksetta ensi vetäisyillä.
Myöskään muita tavaroita ei ole tehty kestämään. Ovikellomme on rikki ja rallattelee soittoääntään itsekseen. Raivostuttavaa, kun sitä ei saada ruotuun, vaikka moni korjausmies on sitä rassannut. Kärpäslätkä hajosi kappaleiksi muutamalla iskulla. Ja minä kun luulin, että kärpäslätkä jos mikä on iskunkestävä. Mieheni erehtyi nojaamaan olohuoneen pöytään, ja hups, pöydästä irtosi jalka.
6. Epäloogisuus. Insinöörit ja muut suunnittelijat eivät ehkä ole ottaneet kaikkia asioita huomioon. Valokatkaisijat eivät löydykään sieltä, mistä käsi niitä luonnollisesti etsii. Eikä siinäkään mitään, jos ne muuten noudattaisivat edes jotain kaavaa. Myöskään ei ole ihan loppuun asti ajateltu idea tehdä suojatie, jonne ei pääse kuin nurmikkoa tallaamalla. Tämä on itse asiassa varsin yleinen käytäntö.
7. Tinkimiskulttuuri. Miksi kaupankäynnistä pitää tehdä niin hankalaa!? Pitääkö aikaa ja energiaa tuhlata moiseen kinasteluun?! Jotkut sanovat, että tinkimiskulttuuri pitää ottaa hauskana tapana. Minun mielestä siinä ei ole mitään hauskaa, kun vartin tinkimisen jälkeen luulet päässeesi edes kohtuullisen reiluun lopputulokseen, niin kulman takaa löydätkin saman tuotteen puolta halvemmalla.
8. Saasteet. Tämä seikka on täysin kiistaton. Pekinki on saasteiden vallassa. Tämän huomaa myös asunnossamme, vaikka asumme kaupungin laidalla. Pölyä ja tummaa tomua kertyy ihan uskomattoman nopeasti. Ihan jo tämän vuoksi olen ajatellut palkata taloudenhoitajan avukseni.
9. Liikenteen mielettömyys. Pekingin liikenne miljoonine autoineen muistuttaa Tetris-peliä, jossa jokainen kolo pitää täyttää. Punaisia päin ajetaan, jos ei huvita jäädä odottamaan. Takseissa ei ole turvavöitä takapenkillä, tai ehkä saattaa olla vyö, mutta ei mitään mihin kiinnittää se. Takseissa voi useinkin aistia viikatemiehen läsnäolon merkkinä kyydin turvallisuudesta tai sen puutteesta...
Myös jalankulkijalle ja pyöräilijälle Pekingin liikenne on vaarallinen. Kovinkaan monessa pyörässä ei ole valoja. Heijastimia tuskin edes tunnetaan. Katuvalotkin toimivat vain paikka paikoin. Ja vieläpä kun otetaan huomioon, että vastaan saattaa tulla tällaisiakin yllätyksiä...
10. Ja millekään kun ei kuitenkaan tehdä mitään.
8 kommenttia:
Hei
Löysin tänne ihan sattumalta, mutta lisäsin sun blogin heti omaan blogrolliini.
Tulen uudelleen lukemaan tekstejä paremmalla ajalla.
Terveisiä Los Angelesista
PS. Mullakin on kiinateema blogeilla juuri käynnissä, kun kävin kuvaamassa Chinatown LA:tä. ;)
Tervetuloa seuraamaan Kiinan kurkistuksia ja kenties aikanaan muutakin! Onpas kiva, kun lisäsit minut listallesi :) Jännä juttu sinänsä, kun itse juuri tänään eksyin "sattumalta" tutustelemaan sinun blogeihisi ja ajattelin heti, että täällä täytyy ruveta käymään! ;)
Kiva aukko tiessä..
Millä muuten liikutte siellä? Omalla autolla, taksilla, julkisilla? Liikenne kuulostaa nimittäin aika hurjalta, saattaisin jäädä vain kotikulmille pyörimään..
Hieno tää sun blogi! Olen käynyt tasaiseen lukemassa ja mainostanut kaikille tutuille!
Siinähän nuo tärkeimmät tulikin listatuksi! Mutta ihan rehellisesti sanottuna en ole antanut minkään liikaa alkaa ärsyttää, on vain niin ihanaa olla Pekingissä Pariisin jälkeen, joka vasta kumma paikka onkin.
Eläminen tulee täällä siksikin halvaksi, ettei mitään todellakaan voi ostaa juuri tuon huonon laadun vuoksi. Tuhlasin kesän aikana hirveästi euroja vaate- ja kenkähankintoihin, kun täältä ei mitään luonnonkuituista saa. Kaksi kuukautta meni sen oppimiseen.
Piparminttu: Taksilla ja pyörällä liikutaan enimmäkseen, myös metrolla ja bussilla jonkin verran. Isäntä hamuaa kovasti oman auton perään, mutta itse en ole asialle vielä syttynyt. En kuitenkaan uskaltaisi autoa ajaa. Ja ajokorttikin pitäisi hommata uusiksi. Täällä kun ei mikään tavallinen käy. Kirjalliset kokeet olisi käytävä, jotka onneksi nykyään on myös englannin kielellä, mutta oppimateriaali on edelleen kiinaksi. Olisin kyllä sitä mieltä, että se ajokoe olisi enemmän tarpeen...
Eero: Kiva, että olet blogiini tykästynyt. Vai että olet ihan mainostanutkin :) No sehän vallan imartelee. Hmmm.. ketäköhän tänne kaikkia eksyy...
Vilijonkka: No en minäkään ole antanut minkään _liiaksi_ ärsyttää. Välillä on vain hyvä saada vähän tilittää...
Itsekin olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän tulee mitään ostettua. Voisi luulla, että täällä oikein shoppailuvimma iskisi. Mutta kylläpä se on se kehno laatu, mikä toppuuttaa ja saa rahat säästymään.
Maassa maan tavalla.
Anna, totta. Niinhän se on. Ja moniin asioihin on jo ehtinyt tottua tässä ensimmäisen puolen vuoden aikana.
Lähetä kommentti