Enpä olisi voinut vielä jokin aika sitten uskoa, että meillä on liput Pekingin olympialaisiin ja vieläpä asummekin olympiakaupungissa! Mutta niin vaan on maailma ihmeellinen paikka ja maanantai-iltana löysimme itsemme odottamassa porttien avautumista olympiastadionille.
Sisäänpääsy sujui yllättävänkin joutuisasti. Kyllä olivat insinöörit nähneet vaivaa miettiessään, miten jonot turvatarkastuksineen saadaan vetämään parhaiten. Itse stadion oli arvatenkin valtava! Paikkamme olivat ylhäällä "piippuhyllyllä" ja moni seurasikin muurahaisen kokoisia urheilijoita kiikareiden läpi. Onneksi kentän molemmissa päissä oli valtavat skriinit, niin mekin pääsimme vähän lähemmäksi tapahtumia.
Näköjään kun tarpeeksi kauas mennään kotoa, tuntee ruotsalaistenkin kanssa mitä suurinta hengenheimolaisuutta. Ruotsalaiskatsojien kanssa jaoimme urheilumaailman suuria tunteita ja kannustimme toistemme urheilijoita, kuin omiamme. Olimme murheen murtamia, kun Kallur kaatui ensimmäiseen aitaan ja ruotsalaiset puolestaan huusivat meidän Visa Hongistolle sen minkä äänijänteistä lähti.
Kovin paljoa emme päässeet hehkuttamaan, kun ei kumpikaan maa ollut saanut osakseen juurikaan fortunan suosiota. Meidän Tommi Evilä oli hypännyt tämäniltaisen finaalin sijasta varmaankin jo paluukoneeseen, ja Jukka Keskisalolle esteet olivat olleet ylitsepääsemättömiä jo Japanin valmisteluleirillä. Myös yksi jos toinen ruotsalainen oli karsiutunut ennen aikojaan.
Pääsimme kuitenkin näkemään monta hienoa urheilusuoritusta ja nauttimaan katsomon tunnelmasta. Näimme kuinka häkellyttävän ylivoimainen Usain Bolt lopetti 200 metrin alkueräjuoksunsa jo neljäkymmentä metriä ennen maalia ja hölkkäili lopun matkaa. Venäjän seiväsnainen Elena Isinbajeva aloitti oman urakkansa suurinpiirtein siitä korkeudesta, mihin muut kilpailijat lopettivat. Jännitimme hänen myötä uuden olympia- ja sittemmin myös maailmanennätyksen syntymistä.
Aika hauskan kummallinen persoona tuo Isinbajeva. Mitäköhän mantroja hän mumisee hyppyyn valmistautuessaan... Hyppyjensä välissä hän veti peiton päällensä ja meni piiloon. Peiton alta kurkistivat korkeintaan piikkareiden kärjet.
2 kommenttia:
Löysin blogisi jostain tuolta blogimaailmasta, johon minäkin olen uponnut. Päätin laittaa kommenttia ja kehuja blogistasi. Peking on myös meidän tuleva kotikaupunkimme. Pre-visiitti kuukauden päästä ja muutto marraskuussa!
Hei Minna! Kiva kun löysit blogini. Tervetuloa seuraamaan päivityksiä ja kommentoimaan myös! Tsemppiä teille sinne säätöhommiin! Kiinaan muutto on melkoinen, prosessi, sanoisinko. Me täällä odotellaan muuttokuormamme saapumista. Viipynyt matkalla jo kotvasen... Jos tulee jotain mieltä askarruttavaa, kysy ihmeessä! Autan jos suinkin voin.
Lähetä kommentti