Taitaa olla melkein sääntö, että Pekingiin tullut turisti jossain vaiheessa ajautuu aivan kaupungin ytimeen, Tian'anmenin eli Taivaallisen rauhan aukiolle. Puoli kilometriä leveällä aukiolla on pituutta 880 metriä, ja Wikipedian mukaan sinne mahtuu miljoona ihmistä. Sitä on kyllä hankala uskoa. Tian'anmen ei tunnu niin suurelta kuin olettaisi, vaikka se maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio onkin.
Meille ulkomaalaisille alueesta tulee melkeinpä päällimmäisenä mieleen vuoden 1989 opiskelijamielenosoitusten murhenäytelmä. Se on aihe, josta kiinalaiset itse mieluiten vaikenevat. Nykyisin Tian'anmen on paikka, jonne kiinalaiset näyttävät tekevän sankoin joukoin jonkin sortin pyhiinvaellusmatkoja. Onhan se paikka, missä Mao julisti Kiinan kansantasavallan syntyneeksi vuonna 1949 ja missä hänen ruumiinsa lepää. Aukion pohjoispäässä sijaitsee Taivaallisen rauhan portti, jonka seinällä itse puhemies Mao tarkkailee ohikulkijoita valtavassa muotokuvassaan. Se on myös portti Kiellettyyn kaupunkiin.
Pitihän niitä turistikuviakin toki ottaa...
Vaikka aukio ei mielestämme ole niin suuri kuin voisi kuvitella, tämän hetkeksi eksyneen pienokaisen silmissä se taatusti on valtava.
Alueelle oli tarkat turvatarkastukset. Laukut läpivalaistiin ja kiinalaisia tutkittiin jopa käsikopelolla. Me ulkomaalaisina pääsimme jostain syystä jonon ohitse. Näyttäisi siltä, että Kiinassa pelätään ennemminkin oman kansan sisältä nousevaa uhkaa. Mutta mitä ihmettä tapahtuu tässä kuvassa??
12 kommenttia:
Olipa uskomattoman kiva löytö tämä blogisi. Olen seurannut monia expatKiinablogeja viime vuosina ja tämä on kyllä huippu. Oma Kiina-kiinnostus kiinnittyi pari vuotta sitten tehtyyn Guangshou/Kanton-Hainan Aurinkomatkojen tavalliseen seuramatkaan. Kiinnostus kuitenkin jäi ja olen seuraillut useaa kirjoittajaa edelleen. Hienoja kuvia.Kuvat on puolet viestistä. Ja Keisarin uudet vaatteet kruunaa kaiken! Toivottavasti jaksat päivittää!
Hienoja kuvia ja mitä ihmettä sillä miehellä onkaan käsissään siinä vikassa kuvassa, kännykkä?
Tuo aukio on kyllä mitoiltaan niin valtava että vaikea kuvitella miltä se näyttää jos ei ole nähnyt sitä.
Hei Mia!
Kylläpä saat kerta toisensa jälkeen mielenkiinnon pysymään näissä postauksissasi. Tuo oranssireppuinen on kyllä tosi hellytävän näköinen, ikäänkuin olisi ypöyksin suuressa maailmassa, vaikka siellä aukiolla on varmaan ollut "joku muukin".
Mutta tuo viimeinen kuva...???
Ensimmaista kertaa taalla minakin. Kun ehdin, kayn lukemassa lapi kaikki kirjoitukset.
Kaksi viimeista kuvaa ovat todellakin vahan ahdistavia. Muistan tunteen, kun joskus lapsena eksyin jonnekin kauppaan...
Samoin saa karvat pystyyn viimeinen kuva. Uhkaus, nainen piiloon miehen taakse ja mies urheasti puolustaa naistaan. Hmm. Kerro jo, tama on uteliaan raakkaysta.
Setä myy jotain, jota turistit eivät halua ostaa... Mutta mitä?!
Willow, olipas kiva kun satuit tänne eksymään. Tervetuloa mukaan kurkistelemaan, aistimaan täkäläistä tunnelmaa ja ihmettelemään ja ihastelemaan kiinalaista elämänmenoa. Aa, olet reissannut Etelä-Kiinassa. Itse olen parhaillaan suunnittelemassa jonkinlaista reppureissua jonnekin sinne päin.
Tuota päivitysasiaa olen miettinyt. Tarkoituksena olisi päivitellä muutaman kerran viikossa, mutta välillä venähtää viikkoon tai jopa pariin. Aina ei ehdi tai ole fiilistä kirjoitella, tai se muuten vain takkuaa. Kuvia olisi kyllä käytettäväksi enemmänkin. Olenkin miettinyt jos vaikka väliin laittelisin pelkkiä kuvia. Silloin päivitystahti olisi vähän ripeämpi.
Yaelian, kiitos kommentista. Ei ole miehellä kädessä kännykkä... Tuo aukio ei vaikuta niin suurelta kuin annetaan ymmärtää ja mitä mitat kertovat. Se taitaa johtua siitä, että aukiolla on myös iso rakennus, Mao mauseliumi, joka tavallaan katkaisee torin.
Seija, tervehdys ja kiitos kannustavista sanoistasi! Tuo pikkupoika torin keskellä on kieltämättä jotenkin sydäntä riipivä. Onneksi hän ei ollut hukassa vanhemmiltaan kovin kauaa. Yllättävän paljon tilaa hänen ympärillään on, vaikka liikkeellä tosiaan oli "muutama muukin".
Tuo viimeinen kuva on aika koominen, mutta tilanne ei suinkaan ollut sitä miltä se saattaa näyttää...
Elena, tervetuloa sinullekin tänne kurkistelemaan Kiinaan Miaon linssien läpi. Varmaan moni voi samaistua tuohon kuvan pikkupoikaan. Pienenä kaikki oli niin suurta ja avaraa ja asiat näyttivät olevan niin paljon kauempana. Voisi kuvitella, että tuollaisella torilla se avaruuden tuntu vielä korostuu.
Tuosta viimeisestä kuvasta minullakin tulee mieleen samoja ajatuksia kuin sinulla. Aivan kuin joku tosiaan uhkailisi aseella...
Nina, olet ihan oikeassa! Setä yrittää kaupata jotain opaskirjasta ystävilleni. Kuvaa kun klikkaa suuremmaksi, niin tilanne paljastuu totuudenmukaisempana. ;D
Heippa!
Oli taas mukavia juttuja blogissasi. Kun oln käymässä Kiinassa niin ystäväni siellä tiesi kertoa, että Maon muotokuva vaihdetaan kuulemma joka vuosi tai joka toinen ja siellä on kuulemma mies palkattu joka maalaa työkseen tuota samaa muotokuvaa päivät pitkät... on siinäkin homma, mahtaa alkaa Maon naama jurppimaan :)
T. Jonna
Voi tuo lapsikuva on aivan hellyyttava. Ihanasti olet sen sommitellut, tulee niin hyvin ihmisjoukon kaukaisuus lapsen tasolta esille tassa. Upea kuva, tehoaa minuun taysilla!
Ihan tekisi mieli juosta pienta vastaan ottaa syliin ja selvittaa missa aitinsa on.
Jonna, kiitos kommentistasi ja tiedosta! On taidettu Maon kuva vaihtaa jo eräänkin kerran, eihän nyt moisen ikonin passaa kupruilla. En ollut hoksannut tuota seikkaa, mutta niinhän sen täytyy olla. Täällä kaikki maalit ja pinnat rapistuu tosi nopeasti muutenkin. Tuohon viereen ollaan avaamassa yhtä liikerakennusta, niin hilseilevä maali on uusittu jo kertaalleen, ennen kuin ovet on saatu edes auki. Mutta... vuodesta toiseen samaa naamaa kun maalaa, niin mahtaahan se jotakin jo nyppiä! :/ Eikä se ihan pieni maalaus olekaan, joten yhden kun saa valmiiksi, niin varmaan täytyy jo uutta aloittaa.
M´man, kiitos tuon lapsikuvan kommentoimisesta. Mukava kuulla, että se on kuvauksellisesti suht onnistunut. Mietin tässä, että miltäköhän tuo välimatka on tuntunut pienen lapsen mittakaavassa, kun se meidän aikuisten silmissäkin on jo suuri. Kuvaa katsellessa todellakin tekisi mieli mennä halaamaan tuota pientä eksynyttä ja yksinäistä. Onneksi äiti pian löytyi jo kuvan reunasta.
Tutun näköisiä paikkoja. Kiva niitä on nähdä muiden kuvaamana, mutta vielä hauskempaa olisi käydä uudelleen.
Kun tietää kiinalaisen tavan myydä asioita, niin ettei vaan viimeisessä kuvassa yritetä myydä sinisilmäisille turisteille jotakin ;)
Hihitystä ... katselin vähän tarkemmin .... naurua ...
Erittäin taitavasti valittu kuva. Saitko tarkoituksella vai vahingossa kaksoismerkityksen aikaiseksi?
Hei Rusina! Ihan oikeassahan sinä olit, kyllähän siinä kaupanteko on miehellä mielessä. Ihan vahingossa tuo kaksoismerkitys tuli. Huomasin vasta koneella, kun kuviani selailin. :D
Lähetä kommentti