Hei kaikki arvoisat blogittajat!
Tällä kertaa Miaon blogia päivittää vieraileva tähti. Olen se jo pariin kertaan mainittu aviomies. Minulla on takanani jo noin kaksi vuotta Kiinassa ennestään ja seikkailuni on siis aika erilainen Miaohon nähden.
Kävin nyt työmatkalla ensimmäistä kertaa Hohhotissa, joka on Inner-Mongolian provinssin pääkaupunki. Sitä sanotaan leikillisesti Kiinan Teksasiksi. Syynä on tasainen maasto, hevosten runsas määrä ja aito villin lännen meininki, mitä ei voi Pekingin urbaanissa maailmassa kokea. Hohhotissa voi metsästää ja kalastaa oppaan kanssa. Kun kysyin mitä yleensä metsästetään, vastaus oli kaneja, kauriita, lampaita tai vaikka lehmiä, jos siltä tuntuu. Hieman on ehkä metsästäjän vietti laimea, jos tähtäimen läpi tallustaa lehmä.
Hohhot on sekoitus kiinalaista ja mongolialaista kulttuuria. Oman lisämausteensa tuo venäläisten ja nyt myös länsimaisten suuri invaasio. Provinssi kuuluu Kiinan alueelliseen kehitysprojektiin ja valtiovallan suhtautuminen kaikkiin ulkomaalaisiin projekteihin on erittäin myötämielistä.
Sen villin lännen maineen luo etäisyys "sivistyksestä" sekä reippaat juoma tottumukset, joita ei voi ihmetellä, kun ottaa huomioon ilmaston. (Talvella napakka tuuli ja Lapin pakkaset, lisämausteena hiekkamyrskyt.) Mainetta lisää vuosituhantinen paimentolais- ja hevoskulttuuri. Suuri osa Inner-Mongolian väestöstä elää yhä paimentolaisina jurtissaan. Länsi-Kiinaa vaivaava kuivuus on kurjistanut heidän elämää entisestään.
Uskonnossa on vahva tiibettiläinen vivahde ja keskellä kaupunkia on Lama-temppeli. Temppelin vetonaula on noin seitsemän metrinen täyshopeainen Buddha-patsas. Sen valokuvaaminen on kielletty. Kaupungissa on myös vahva muslimivähemmistö.
Arkkitehtuuri on moninaista ja jos on sellaisesta kiinnostunut, niin Hohhot on "Must" matkasuunnitelmia tehdessä. Se on hienosti onnistunut sekoitus eri kansojen rakennus- kulttuuria ja neuvostoliittolainen "harmaa suuri laatikko" -rakentaminen on Kiinan kaupungiksi harvinaisen vähäistä. Rakennuksissa sininen kuvaa taivasta, keltainen maata ja valkoinen viattomuutta ja puhtautta.
Erityisen hienolta tuntui nähdä taas vanha sininen taivas, sitä kun ei Pekingissä juurikaan näe. Työkiireiden vuoksi en ehtinyt tutustua kaupunkiin niin paljon kuin olisin halunnut, mutta mieleen jäi minulle harvinainen tunne jopa palata joskus.
4 kommenttia:
Hyvä matkaraportti! Ja varmaan mukavaa nähdä sinistä taivasta :) Vaikuttaako muute Pekingin ilmanlaatu teidän elämäänne millä lailla? Kulkeeko hengityssuojaimet mukana, vai pärjääkö ilmankin?
No ei se ilma ihan NIIN huonoa ole. Huomattavin haitta jokapäiväiseen elämään on pikemminkin ikuinen harmaus. Se on yhdistelmä saasteita, luonnollista pilvisyyttä ja paikallaan seisovaa ilmaa. Lopputulos on ettei sinistä taivasta kovin usein näe. Jotkut paikalliset käyttävät maskia, mutta sen hyöty saasteiden osalta on enemmän psyykkistä kuin fyysistä. Hohhotissa maskin käyttö on perusteltua hiekkamyrskyjen takia varsinkin talvella.
Eli..loppujen lopuksi esimerkiksi olympialaisten takia tehdyillä ilmanraikastuskampanjoilla haetaan vain hyvää PR:ää. Onneksi tilanne on siis ihan kestettävissä.
Tässä iski ihan matkakuume. Hohhotista Aulikin puhui. Syksy alkaa vähitellen täyttyä monenlaisista kotimaanmatkailusuunnitelmista (huh mikä sanahirviö).
Lähetä kommentti